Myin kesällä autoani nettiautossa. Yksi soittaijista heti alkuun muutaman kysymyksen kysyttyään kertoi soittavansa autoliikkeestä. Soitttotapahtumassa huokunut aito innistus ja arvostus autooni oli vahvasti ristiriidassa aikaisempiin kokemuksiini yrittää myydä autoa autoliikkeeseen.
Kyllähän tästä vois jotain maksaa, mutta tää kärry on sillä pienemmällä koneella. Joo tää on automaattivaihteinen, tää on vaikea…joo tää on vasta pesty tai tää on väärän värinen tai, tai, tai…
Hintapyyntöönikin hän suhtautui asiallisesti teki vastaehdotuksen. Emme päässeet kaupoille, mutta kaveri soitti tunnin päästä ja taas tarkensi kysymyksiään ja tässä puhelussa löysimme hintayksimielisyyden. Ostaja kertoi, että auto tullaan illalla hakemaan.
Illalla kotiimme saapui parivaljakko noutamaan autoani. Kaverit kierisivät auton, kurkistivat sisään ja siirryimme sisälle tekemäään ”paperit”. Ainoa paperi, jonka allekirjoitin oli luovutussopimus, joka sekin jäi itselleni. Ostaja otti tästä kännykällään itselleen ”kopion”. Kahvia ryystäessä toinen kavereista kännykkää näpyteltyään näytti kännykästään kuittia loppuvelan maksusta. Hetken päästä hän näytti kännykästä kuittia erotuksen maksamisesta tililleni. Nämät kuitit olivat samantien sähköpostissani. Tässä oli mennyt muutama minuutti – ja olin ihmeissäni.
Kaverit lähtivät ja minä jäin kartanolle raapimaan päätäni. Yritys, jota tavasin käyntikortista oli minulle täysin tuntematon – ja toimistusjohtaja! Menin web -sivuille www.saka.fi ja kas kummaa, oma autoni oli siellä ensimmäisenä myynnissä – kuvineen päivineen – 60 muun auton joukossa ????
Hyvää joulua ja loppuvuotta
Samuli Suomala
Kotopro Oy, toimitusjohtaja
Kirjoittaja on ohjelmistoyrittäjä ja kokee intohimona tuottaa ratkaisuja jotka nopeuttavat ja suoraviivaistavat prosesseja nykytekniikan keinoin.
